Suomen historia ennen itsenäistymistä oli pitkälti oman identiteetin hakemista

  • 10 months sitten
  • Lähetetty: fikt
  • 0
  • Kirjailija: Alex

Suomen historia alkaa jo esihistorialliselta ajalta jolta ei ole olemassa kirjoitettua tietoa. Silloin Suomeen muuttivat varhaiset esi-isät ja vähitellen harva asustus sai uutta verta idästä, etelästä ja lännestä. Uusien tulokkaiden myötä suomalaiset oppivat käyttämään pronssia ja rautaa sekä viljelemään maata. Historiallisen kauden alkaessa 1100-luvulla, Suomessa oli asutusta ainakin Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä ja Karjalassa sekä osin myös Pohjanmaalla. Ristiretkien alettua Suomi liitettiin läntiseen kristikuntaan ja siirtyi Ruotsin vallan alle. Keskiajalla Suomeen tuli ensimmäistä kertaa uskonnon ja vallan merkkejä. Uusi hallitsija rakennutti Suomeen linnoja valtansa merkiksi ja uskonnon myötä alkoi myös kirkkojen rakennuttaminen. Piispalla oli tärkeä rooli valtiollisena johtajana ja hänelle kuului myös verojen kerääminen. Keskiajalla Suomen roolina oli olla idän ja lännen välillä taistelukenttänä. Idässä hallitsi ortodoksikulttuuri ja lännessä taas katolilaisuus. Molemmat halusivat saada osansa väliin jääneestä alueesta. Pitkään jatkuneen taistelun jälkeen asia sovittiin virallisesti Pähkinäsaaren rauhassa, joka tehtiin Ruotsin alaikäisen kuninkaan Maunu Eerikinpojan holhoojahallituksen ja Novgorodin tasavallan välillä vuonna 1323. Kyseessä on ensimmäinen tiedossa olevan rauhansopimus, joka määrittelee Ruotsin itärajan.

1500-luvulla kuningas Kustaa Vaasa päätti vahvistaa kruunun asemaa kirkkoa hyödyntämällä. Hän otti tuekseen Martti Lutherin uskonpuhdistuksen ja samalla Ruotsin ulkopolitiikka muuttui varsin aggressiiviseksi. Ruotsi ajautui sotaan Venäjän kanssa ja myös suomalaiset joukot osallistuivat taisteluihin. 1600-luvulla Ruotsi sai vakiinnutettua asemansa suurvaltana ja alkoi kehittää voimakkaasti hallintoa ja koululaitosta. Samalla maassa vakiintui säätyjako. Rauhan aikaa kesti monta kymmentä vuotta, mutta 1600-luvun lopulla seurasivat ankarat nälkävuodet ja lopulta 1700 – 1721 Suuri Pohjan sota. Ruotsin suurvalta-asema romahti sodassa ja se menetti osan Suomesta Venäjälle. Pietarista alkoi muodostua eurooppalainen suurkaupunki ja Venäjästä Suomelle yhä suurempi uhka. Suomessa alettiin kaikessa hiljaisuudessa suunnitella itsenäistä valtiota. Suomen puolustusta parannettiin ja Helsingin edustan saarille alettiin rakentaa Sveaborgin eli Viaporin linnoitusta, nykyistä Suomenlinnaa.

Vuosina 1808-1809 Venäjä ja Ruotsi kävivät sotaa Suomesta. Ruotsin hävittyä Suomesta tuli osa Venäjän keisarikuntaa, mutta se sai pitää asemansa itsehallinnollisena ja autonomisena alueena, ainakin nimellisesti. Käytännössä kuitenkin Venäjän keisari päätti kaikista suuremmista asioista ja Suomen autonomia rajoittui päätöksiin, joihin ei tarvittu keisarin hyväksyntää. Pääkaupunki vaihdettiin Turusta Helsingiksi ja samalla sinne siirtyi myös yliopisto.

Kun vaikeudet ja nälänhätä oli selätetty, alkoi jälleenrakennuksen aika. Erityisesti pyrittiin parantamaan taloudellisia oloja ja kehittämään tutkimusta Suomen omasta historiasta ja kulttuurista. Suomelle oli tärkeää olla nimenomaan suomalainen maa ja tukea tälle haettiin muinaisrunoudesta ja sukututkimuksesta. Vähitellen Suomeen syntyi myös aktiivinen kansallispolitiikka. 1860-luvulla alkoivat laajamittaiset uudistukset ja teollistuminen. Suomeen rakennettiin toimiva rautatieverkosto ja maan eri osat yhdistyivät tiiviimmin toisiinsa. Suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä käytiin kiivasta kielitaistelua, joka yllättäen nopeutti yhteiskunnan kehittymistä molempien ponnistellessa omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. 1800-luvun lopulla venäläiskansalliset pyrkimykset alkoivat voimistua. Vähitellen ne johtivat ns. sortovuosiin, kun Suomen itsehallintoa haluttiin kaventaa. Väliin mahtui myös rauhallisempia aikoja, mutta ristiriitatilanne Venäjän kanssa jatkui aina vallankumoukseen ja vuoteen 1917 asti. Vuosisatojen vaihteessa Suomessa nousi ensimmäistä kertaa vahva työväenliike. Vuonna 1907 Suomessa pidettiin ensimmäiset valtiolliset vaalit vuonna 1907 ja tuolloin työväenpuolue oli puolueista ylivoimaisesti suurin. Suomi itsenäistyi Lokakuun vallankumouksen myötä 6. joulukuuta 1917, jolloin eduskunta antoi itsenäisyysjulistuksen. Neuvosto-Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden 31. joulukuuta 1917.  Itsenäistymiseen liittyi kuitenkin monenlaisia vaikeuksia, sillä kansa oli jakautunut ja yhteistä linjaa ei tuntunut löytyvän. Maa ajautuikin pian veriseen sisällissotaan.