Rakastettu taitelija tuli suuren yleisön tietoon vasta vanhoilla päivillään

  • 5 months sitten
  • Lähetetty: fikt
  • 0
  • Kirjailija: Alex

Helene Schjerfbeck (1862 – 1946) on yksi Suomen tunnetuimmista ja rakastetuimmista taiteilijoista. Tänä vuonna hän on saanut myös oman liputuspäivän 10. heinäkuuta kuvataiteen päivänä, joka on myös Schjerfbeckin syntymäpäivä.

Köyhä ja iloton lapsuus

Schjerfbeck syntyi Helsingissä 10.7.1862 ja tuolloin Suomi kuului vielä Venäjän suuriruhtinaskuntaan. Hän eli lapsuutensa köyhissä oloissa ja kertoi myöhemmin itse lapsuutensa olleen iloton ja vakavamielinen. Tähän vaikutti osaltaan varmasti myös sairastelu, sillä Schjerfbeck loukkaantui neljävuotiaana portaissa kaatuessaan ja loukkasi pahasti lonkkansa. Köyhällä perheellä ei ollut varaa lääkäriin ja vamma jäi hoitamatta. Tämän takia Schjerfbeck kärsi kivuista koko elämänsä ja käveli ontuen. Vammansa takia Schjerfbeck ei myöskään voinut käydä koulua ikätovereidensa kanssa, vaan oli koko lapsuutensa kotiopetuksessa. Tämä ei ole ainakaan auttanut hänen ulkopuolisuuden kokemuksessaan.

Ensi askeleet taiteilijana

Schjerfbeck oli taiteellisesti hyvin lahjakas jo lapsesta asti. Hänen ollessaan vasta 11-vuotias hän pääsi Suomen taideyhdistyksen ylläpitämään Piirustuskouluun, jossa hänen opettajanaan toimi mm. taiteilija Adolf von Becker. Nuoruudessaan Schjerfbeck keskittyi maalamaan historiallisia ja naturalistisia teoksia. Ne tekivät vaikutuksen koulun opettajiin ja tukijoihin, ja Schjerfbeck sai 18-vuotiaana stipendin Ranskassa opiskelua varten. Hän muutti Ranskaan ja aloitti vuonna 1880 opiskelun Pariisissa Academie Colarossissa. Hänelle myöhemmin myönnetyt jatkostipendit mahdollistivat opintomatkat eri puolille Eurooppaa. Suomeen Schjerfbeck palasi vuonna 1882.

Opintojensa aikana Schjerfbeckin maalaukset kehittyivät naturalismista ja historiamaalauksista ilmaisullisesti modernimpaan ja pelkistetympään suuntaan. Työskentelyssään Schjerfbeck oli aina erittäin kunnianhimoinen ja hänen anteeksipyytelemätön asenteensa toi hänelle myös kritiikkiä. Osaa hänen aiheistaan ei pidetty sopivina naisille, vaan niiden katsottiin kuuluvan ainoastaan miehiseen kokemusmaailmaan. Pariisissa viettämänään aikana Schjerfbeck oli omaksunut kokeellisemman ja modernimman naturalismin eli ns. radikaalin naturalismin tyylin. Suomessa tätä ei ymmärretty ja Schjerfbeck sai kokea jälleen ulkopuolisuutta kotimaansa taidepiireissä.

Paluu Suomeen ja uusi ulkopuolisuus

Suomeen palattuaan Schjerfbeck asettui Helsinkiin ja teki töitä opettajana Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Suomessa oli valloillaan kansallisromanttinen kausi ja maan ihailluin taiteilija oli Akseli Gallen-Kallela. Schjerfbeck ei löytänyt paikkaansa taidepiireissä, eikä hänen töitään juuri arvostettu. Joitain hänen töitään otettiin kuitenkin mukaan yhteisnäyttelyihin, jotka järjestettiin Helsingissä ja Turussa.

Suomeen kyllästyneenä Schjerfbeck lähti takaisin Ranskaan vuonna 1884. Samalla matkalla hän kihlautui ruotsalaisen taiteilijan Otto Hagborgin kanssa, joka myös vietti aikaansa Ranskassa. Jo seuraavana vuonna Hagborg kuitenkin purki kihlauksen ja Schjerfbeck palasi Suomeen sydän särkyneen.

Hyvinkään aika

Suomessa Schjerfbeck maalasi aiempaa vähemmän, mutta jatkoi opettamista piirustuskoulussa. Hänen terveydentilansa oli heikko ja vuonna 1902 hän lopetti opettamisen sairastelun takia ja muutti lääkärin kehotuksesta Hyvinkäälle äitinsä kanssa. He asuivat pienessä asunnossa Hyvinkäällä 20 vuoden ajan. Vaikka Schjerfbeckin äiti ei koskaan hyväksynytkään täysin tyttärensä taiteilijauraa, hän toimi mallina useissa Schjerfbeckin teoksessa. Hyvinkään vuosina Schjerfbeck kehitti erityisesti modernistista tyyliään, saaden innoitusta taidekirjoista löytämistään impressionisteista ja symbolisteista. Erityisesti hän ihaili Manet:n, van Goghin ja Cézannen töitä.

Vihdoin tunnustusta

Taidekauppias ja galleristi Gösta Stenman kiinnostui Schjerfbeckin töistä ja halusi järjestää laajemman näyttelyn hänen teoksistaan. Hän otti yhteyttä taiteilijaan ja syyskuussa 1917 Stenmanin galleriassa järjestettiin Schjerfbeckin ensimmäinen yksityisnäyttely. Myöhemmin Schjerfbeck sai myös apurahan ja hänet palkittiin Suomen valkoisen ruusun kunniamerkillä.

Schjerfbeckin suosio alkoi kasvaa ja hänen teoksiaan otettiin näyttelyihin myös Tukholmaan. Lopulta Schjerfbeck järjesti yksityisnäyttelyn myös Tukholmassa vuonna 1937. Tätä näyttelyä pidetään hänen todellisena läpimurtonaan.

Schjerfbeckin tunnetuimpia teoksia ovat hänen omakuvansa. Hän maalasi kaikista kuuluisimmat teoksensa vasta vuosina 1939-45 ollessaan jo yli 70-vuotias. Omakuvien lisäksi hän maalasi tunnettuja teoksia vanhemmistaan.