Olavinlinnasta riittää tarinoita

  • 3 months sitten
  • Lähetetty: fikt
  • 0
  • Kirjailija: Alex

Savonlinnassa sijaitseva Olavinlinnan on kuuluisa ainakin Savonlinnan Oopperajuhlien pääpaikkana, mutta linnalla on myös varsin mielenkiintoinen historia. Olavinlinna rakennettiin vuonna 1475 puolustuslinnakkeeksi idän suunnalta tulevia hyökkäyksiä vastaan, jotta Savon seutu saataisiin säilymään Ruotsin kruunun alla. Linnan perustaja oli tanskalainen ritari Erik Akselinpoika Tott, joka halusi turvata Savon alueen mahtavan linnoituksen avulla. Nimensä linna sai Norjan kuninkaan, Pyhän Olavin mukaan. Pyhä Olavi tunnettiin myös ritareiden suojeluspyhimyksenä. Nykyään Olavinlinna on maailman pohjoisin keskiaikainen linna. Historiansa aikana Olavinlinnaan on rakennettu lisäosia, toisia osia on purettu pois ja linna on kohdannut tulipaloja ja räjähdyksiä, mutta seisoo edelleen komeasti paikallaan. Ruotsalaiset joutuivat luovuttamaan linnan venäläisille vuonna 1714, useiden yritysten jälkeen, ja linna säilyi venäläisillä seitsemän vuotta. Vuonna 1721 linnasta tuli Ruotsin omaisuutta, kunnes taas 1743 se siirtyi venäläisille. Linna pysyi venäläisten hallussa Suomen itsenäistymiseen asti.

Olavinlinnan yli 500-vuotiseen historiaan mahtuu jos jonkinlaisia tarinoita, joita kerrotaan edelleen jälkipolville. Kuuluisin tarinoista lienee kertomus Olavinlinnan Pyhästä Pihlajasta, joka mainitaan myös Annikki Tähden esittämässä kappaleessa Balladi Olavinlinnasta. Laajalti tiedetään kertoa myös Olavinlinnassa eläneestä mustasta pässistä, joka uhkasi joutua paistiksi mutta vältti kohtalon pudotessaan linnan muurilta alas Kyrönsalmen virtaan vuonna 1728.

Linnan vanki

Olavinlinnaan on majoitettu myös oman aikansa vaarallinen vanki, kapinahankkeeseen osallistunut saksalainen eversti Joachim Mitzloff. Hänet lähetettiin kaleerilaivan mukana Ruotsista Viipuriin ja lopulta Olavinlinnaan. Mitzloffia kuljettanutta laivaa kiellettiin rantautumasta öiseen aikaan, sillä vankia pidettiin erittäin vaarallisena. Olavinlinnassa Mitzloffille annettiin käyttöön oma sali, jonka ikkunat oli suojattu rautaristikoilla ja ovessa oli suuren lukon lisäksi pitimenä rautakanki. Seuraavana kesänä eversti suunnitteli ja lähes toteuttikin karkumatkan huoneensa savupiipun kautta. Hän onnistui purkamaan savupiipunosiin, mutta jäi kiinni ennen kuin pääsi lähtemään. Pietari Brahe antoi käskyn kiristää vangin valvontaa, mutta tästä huolimatta ovela vanki pääsi pakenemaan helmikuussa 1639.

Mitzloffia vartioinut luutnantti Lorens Möller oli liittoutunut vangin kanssa ja auttoi häntä pakenemissuunnitelman toteuttamisessa. Hän lähetti muut vartijat keksityille asioille, luvaten pitää silmällä vankia. Tällä aikaa hän kuljetti Mitzloffin palvelijoineen linnan tornikamariin. Muiden vartijoiden palatessa Möller valehteli, että hänen vaimonsa oli sairastunut ja kertoi lähtevänsä tämän luokse yöksi. Pimeän laskeuduttua Mitzloff ja hänen palvelijansa ryömivät ulos ampuma-aukosta käyttäeen apunaan pellavaköyttä. Möller toimi heidän venekuskinaan ja vei heidät vastarannalle. Siitä eversti ja hänen palvelijansa jatkoi matkaa hevosten selässä.

Linnan vastuulla oli myös köyhäinhuolto

Olavinlinnan velvollisuuksiin kuului aikanaan myös alueen köyhistä huolehtiminen. 1500-luvulta lähtien linnassa oli huolehdittu noin kahdestakymmenestä köyhästä ja sairaasta. 1660-luvulla huolto siirrettiin vastarakennettuun köyhäintaloon kaupungissa. Virallisesti köyhät kuuluivat tästä huolimatta edelleen linnan asukkaisiin. Köyhyysavustukset määrättiin tapauskohtaisesti ja köyhyyden tuli olla perusteltua. Huijauksesta jäätiin toisinaan kiinni ja näin kävi esimerkiksi Susanna Pietarintyttärelle. Hän oli kertonut olevansa halvaantunut, mutta myöhemmin selvisi, että hän oli täysin työkykyinen. Hän menetti köyhäinavustuksensa ja samalla myös asuinpaikkansa.

Ovela kenraali tiluksia tarkastamassa

Välillä Olavinlinnan varustelutasoa ja elämäntyyliä tarkkailtiin. Venäläinen kenraali Aleksandr Suvorov johti Suomen alueen linnoittamista 1700-luvulla. Suvorov lähti paikan päälle tarkistamaan, kuinka Olavinlinnan uudistustyöt sujuivat. Kenraalia odotettiin kaupungissa pyhävaatteissa ja olipa paikalle tullut myös pormestari. Suvorov oli kuitenkin tarinan mukaan erkaantunut seurueestaan ennen kaupunkiin saapumista ja saapui Olavinlinnaan talonpojaksi pukeutuneena. Näin hän pääsi rauhassa tutkimaan paikkoja, ennen kuin vastaanottajat edes tiesivät hänen saapuneen. Suvorov oli kuitenkin kertoman mukana erittäin tyytyväinen linnan varustelutasoon.