Frans Eemil Sillanpää

  • 1 month sitten
  • Lähetetty: fikt
  • 0
  • Kirjailija: Alex

Frans Eemil Sillanpää on Suomen syvällisin ja ymmärtäväisin kirjailija. Hänen kirjansa ovat käsitelleet erityisen syvällisesti suomalaistenelämää sodan ja kurjuuksien keskellä ja sen jälkeen. Frans on syntynyt vuonna 1888 ja kuollut vuonna 1964 Helsingissä. Hän on myös tällä hetkellä Suomen ainut kirjailija, joka on saanut itselleen Nobelin palkinnon. Nobelin palkintokomitean mukaan palkinto on myönnetty, koska Fransilla oli erityslaatuinen ja syvällinen ymmärrys suomalaista maalaisväestöä kohtaan. Hän myös kuvasi suomalaisten maalaisten elämää erittäin taiteellisesti ottaen erityiseen huomioon heidän suhteensa luontoon. Suurin piirtein näillä sanoilla palkintokomitea kuvaili Sillanpäätä vuonna 1939, kun hän sai Nobelin palkintonsa. Sillanpää syntyi 16. syyskuuta vuonna 1888 Kierikkalassa asuvaan hämeenkyröläiseen perheeseen. He asuivat Kierakkalan kylässä pienessä mökissä nimeltä Myllykolu. Perhe ei ollut kovinkaan varakas, nimittäin perheen äiti Miina oli ammatiltaan palvelija. Perheessä oli myös Fransin lisäksi kaksi muuta lasta, mutta Fransin isosisarukset kuolivat jo nuorena. Sillanpää kävi koulua Jumesniemenen kirkossa vuosina 1895 ja 1898, jonka jälkeen siirtyi Haukijärven kansankouluun. Tässä koulussa hän menestyi erittäin hyvin opettaja serkkunsa Hiljan avustuksella, joten Sillanpään vanhemmat päättivät lähettää hänet Tampereelle oppikouluun. Perheen isä oli jonkin aikaa sitten saanut avattua sekatavarakaupan, josta tienatuilla rahoilla oli varaa lähettää Sillanpää parempaan kouluun Tampereelle.

Opiskelu

Tampereen opiskelunsa Sillanpää taas aloitti vuonna 1900 ja pääsi opiskelemaan Tampereen Suomalaiseen reaalilyseoon. Aluksi hän asui alivuokralaisena Mustanlahden kadulla, Amurissa, josta muutti nopeasti Kuninkaankadulle. Sillanpää opiskeli hyvin arvostetussa koulussa ja hänen koulukaverinsa olivat myös menestyneistä suomalaisia. Hänen koulukavereitaan olivat muun muassa Lauri Pohjanpää, Brynolf Honkasalo, Arvo Sotavalta ja Bertel Strömmer. Sillanpää menestyi koulussa erinomaisesti ja menetettyään vanhempiensa koulunkäyntituen vuonna 1905, hän sai silti monia tukija eri puolilta. Näillä tuilla hän pystyi jatkamaan opiskelua vanhempien tulonpuutteesta huolimatta. Sillanpään tärkein tukija kouluaikana oli Henrik Liljeroos, jota Sillanpää auttoi opettamalla kotona tehtailijan nuorinta poikaa. Sillanpää sai tienestiä muutenkin kouluaikanaan toimimalla kotiopettajana ja tamperelaisen Aamulehden kesätoimittajana. Hän lopulta valmistui koulusta vuonna 1908 ja sai osakseen erittäin hyvät arvosanat.

Yliopistossa hän taas aloitti vuonna 1908. Hän pääsi sisälle opiskelemaan Helsingin yliopistoon filosofiaa, fyysis-matemaattiselle osastolle. Tarkoituksena hänellä oli valmistua lääkäriksi. Hänen opiskelukaverinaan toimi Heikki Järnefelt, jonka isä toimi kuuluisana taidemaalarina. Sillanpää viettikin suurimman osan ajastaa heidän luonaan, jolloin hän tutustui Heikin isän kautta moniin sen aikaisiin merkkihenkilöihin ja kuuluisuuksiin. Näihin henkilöihin lukeutui muun muassa Jean Sibelius, Pekka Halonen ja Juhani Aho. Hän kuitenkin aloitti suuren alkoholin käytön, joka vaikutti hänen terveyteensä. Vuonna 1913 hän joutui keskeyttämään opinnot terveydellisistä syistä. Samalla hän muutti takaisin kotiinsa Hämeenkyröön vanhempiensa luokse.

Kirjailijanura

Hän aloitti kirjailijantyönsä kirjoittamalla pieniä novelleja Uusi Suometar-lehteen, jotka menestyivätkin yllättävän hyvin. Ensimmäinen novelli julkaistiin vuona 1915, joiden seurauksena WSOY:n toimitusjohtaja kiinnostui Sillanpään kirjoituksista. Tämän jälkeen Sillanpää rupesi kustantajan toiveesta työstämään romaania. Käsikirjoitus valmistui vihdoinkin vaikeuksien kautta vuonna 1916 ja sai nimekseen Elämä ja aurinko. Tämän jälkeen Sillanpää sai toteuttaa oman toiveensa ja novellikokoelma Ihmislapsia elämän saatossa julkaistiin vuonna 1917. Kirjoitusten aikana vuonna 1916 Sillanpää avioitui Sigrid Salomäen kanssa, jonka jälkeen he saivat yhteensä kahdeksan lasta.

Kirjailijanura

Sodan aikana hän yritti parhaansa pysyä puolueettomana, mutta joutui vuorotellen molempien puolten pidättämäksi. Tästä seurauksena sillanpää rupesi vuorotellen arvostelemaan punaisten ja valkoisten veritekoja ja suuttui lopulta kokonaan, kun aloitettiin sodan jälkeiset kostotoimenpiteet. Tämän seurauksena Sillanpää suomensi belgialaisen teoksen Köyhäin aarteet. Sodan pohjalta hän kirjoitti kirjan nimeltä Hurskas kurjuus.